𝚖𝚞𝚜𝚑𝚛𝚘𝚘𝚖 𝚊𝚗𝚝𝚜

\  \  
 |__/ _   .-.
(o_o)(_`>(   )
 { }//||\\`-'

ᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳ

Digiasketismista II - Takaisin analogiaan

Tuntuu oudolta kirjoittaa tänne. Olen kirjoittanut jo, joka päivä, mutta kynällä. Jostain se vain tuli, netistä, maininta päivyrin kirjoittamisesta ja sitten eksyin Redditin Basic bullet journals-sivulle.

Olen kirjoittanut päiväkirjoja, monta täyttä kirjaa, jo lähemmäs kymmenen vuotta. Viimeiset kolme vuotta on ollut hiljaisempaa. Kirjoittaminen liittyi syvään itsetutkiskeluun. Se auttoi jäsentämään sitä, jonkinlaista matkaa sinne syvälle. Hämmentyessäni, kun en tiennyt missä olin enkä nähnyt minne mennä, luin kuluneen kuukauden merkintäni ja löysin taas paikkani, tajusin kuinka eksyin ja osasin suunnata eteenpäin, tai syvemmälle. Päiväkirjan kirjoittaminen auttoi ymmärtämään mistä kaikki johtui, miksi toimin kuten toimin.

Aika tarkkaan kolme ja puoli vuotta sitten palasin muslimiksi. Sanotaan nimittäin, että jokainen on vastasyntyneenä muslimi, Jumalan, Ylistetyimmän, alainen ja palvelija kuullen vain Hänen tahtonsa, sitten kuin lapsi opetetaan tottelemaan maailmaa ja itseä, sen haluja ja pelkoja. Olisinpa palannut muslimiksi, mutta paremminkin astuin polulle pyrkimyksenä oppia taas muslimiksi, lapsenkaltaiseksi, heiksi jotka pääsevät Valtakuntaan. Joka tapauksessa päiväkirjan kirjoittaminen jäi palaamiseni jälkeen tauolle. Tunsin siirtyneeni toiselle polulle, enkä tiennyt kuinka hieman epäortodoksit itsetutkiskelumenetelmäni sopivat uuteen tieheni. Alussa on nimittäin hyvin tärkeää tehdä selvä ero vanhaan. Oppia perusteet joille rakentaa ilman jatkuvaa säätöä sinne tänne ja muka sinnepäin harjoittamista. Jos teet, niin tee, äläkä pelleile. Tie on hyvin suora ilman sivuaskelluksia. Rajat suojelevat itseä siltä itseltään. Ja tiedän, pelkkä ajatuskin moisesta, ettei se enää saa, että joku käskee ja sanoo sille ei, saa itsen kammoksumaan. Sellainen se on, pikkuinen ja pelokas.

Nyt talvella tunsin, että kirjoittaminen auttaisi taas. Jäsentämään sitä missä nyt astelen. Itsereflektio, tafakkur, itsen tarkkailu, sahar, ja sen oikaisu, al-riyadat al-nafs, ovat nimittäin pitkälti se mistä polkuni koostuu, itsen laittamisesta tilille siitä mitä se maailmalle ja itselleen tekee. Ja jotta sen voi tehdä, itse tulee ensin nähdä, saada se esiin. Rajat auttavat juuri siinä. Täytyy tehdä aina toisin, kuin itse h a l u a i s i. Rosa Luxemburg tokaisi joskus kuuluisasti, että 'He jotka eivät liiku, eivät huomaa kahleitaan'. Itsen kasvatus toimii tavallaan käänteisesti, se asetetaan paikoilleen jolloin sen tempoilu käy ilmi. Jokainen joka on meditoinut tietää tekniikan toimivuuden. Islamissa ei vain meditoida, muragabah, vaan sama mindfulness tuodaa kaikkeen mitä tehdään: aie toimia oikein, kaunis toiminta ja lopuksi arvio itsen toimista suhteessa aikeeseen. Maailman merkkien ja itsen sisäisten merkkien, tai sen maailmaan kohdistamien reaktioiden kautta itse tulee näkyviin ja kun sen tuntee, sitä kykenee ohjaamaan pois itsestä, itsekkyydestä hyvään.

Vanhana päiväkirjan kirjoittajana ja kaninkolon sukeltajana paluu päivyrin kirjoittamiseen oli kuin paluu kotiin. Nyt minulla oli kuitenkin perusta ja tukiranka, opettaja ja suunta iltaiselle itsen syvyyksien louhimiselle.

Olen siis kirjoittanut päivyriä viime kuukaudet. Siksi täällä on ollut niin hiljaista. Saan kaiken ulos tuuttaamatta sitä pitkin raitteja ja verkkoja. Ei ole ollut enää pakottavaa tarvetta somelle, edes blogin kirjoittamiselle.

Olen kirjoittanut päivyriä erotuksena vapaamuotoiselle päiväkirjalle. Tilasin reilu kolmesataa sivuisen viivoitetun muistikirjan ja sitä odotellessa tutkin Bullet journal-ryhmässä ihmisten jakamia kuvia omista päivyreistään. Tykkäsin monista ideoista ja napsin niistä kivoimpia omien sivujeni pohjiksi. Nyt on vuosiaukeama, lokiaukeama tuleville kuukausille, viikkoaukeamaa, päiväaukeamaa, loppukuun reflektiosivuja ja kivoja käppyröitä vuoden edistymisen seuraamiseen. Ja hieno täytettävä mustekynä, ja ikivihreää ja juuri oikean, kauniin sinistä mustetta pienissä pulloissa. Alhamdulillah

Olen tykännyt. Päivyri luo hyvän rakenteen harjoittamiselle, varsinkin kun käytän kuukalenteria, eli islamilaista ajanlaskua. Rooma meni jo, ja saisi mennä keisarin kalenteritkin. Asetan kuukausille, viikoille ja päiville aikeet ja to-doot ja kuun liikuttua aikansa, katson miten meni noin niinku itse. Missä itse onnistui ja mikä on vielä hankalaa, ja ohjaan sitä taas etiäppäin.

Joka iltainen pysähtyminen ja olan yli katsominen tuo mukavan hetken iltaan. Kaikkea sitä tuleekin tehtyä ja mitä ihmettä sitä pyöritteleekään mielessä, ja miksi ihmeessä. Joka päivä oppii jotain uutta itsestä. Joka päivä saa pyytää anteeksi erheitään, ja Hänen nimensä on Armollisista Armeliain, Anteeksiantava. Ja joka ilta saa asettaa rauhassa aikeen seuraavalle päivälle, jotta siitä tulisi sen verran kauniimpi, tarkoituksella.

Itse osaa puijata aina samoihin harha-askeliin, uudestaan ja uudestaan, kunnes sillä ei ole enää syytä. Mitä ne ovat?

Jatkan etsintöjä

nununununununununununununununununununununununununununun

”Maan päällä on lukemattomia merkkejä niille, jotka ovat varmoja uskossaan, samoin kuin teissä itsessännekin. Ettekö te näe?” - Pölyä nostattavien suura 21-22

”Ottakaa vastuu teoistanne, ennen kuin teidät asetetaan vastuuseen!” - Umar, olkoon Allah häneen tyytyväinen

”Umm Darda kertoi: Abu Darda, olkoon Allah tyytyväinen heihin molempiin, sanoi: 'Tunnin mittainen syvällinen pohdiskelu on parempi kuin rukoilu koko yön.'” - al-Tāsi' min Fawā'id - A Collection of Wise Sayings (Al-Fawaid)

”Allahille rakkaimmat teot ovat ne, joita tehdään säännöllisesti, vaikka ne olisivat pieniä.” - Hadith, Bukhari

nununununununununununununununununununununununununununun

Digiasketismi

Kuukausi ilman nettiä

Reddit/Basic bullet journals

ᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳ

Kommentoi

Pääsivu