𝚖𝚞𝚜𝚑𝚛𝚘𝚘𝚖 𝚊𝚗𝚝𝚜

\  \  
 |__/ _   .-.
(o_o)(_`>(   )
 { }//||\\`-'

ᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳ

Kuukausi ilman nettiä

Olin hetken poissa, täältä, näistä verkoista. Luin nimittäin kepeästi ja ilmeisen nopeasti kirjoitetun self help-kirjan. Cal Newport osui Digital minimalism kirjalla ajan hermoon. Minuakin harmitti ja tuskastutti, netti, ruudut.

Kirjassa kerrottiin, että eipä hätiä. Mitä nyt pitää tehdä on pitää tauko. Antaa hermojen uudelleen kalibroitua ärsyketulvalta. Kuukausi ilman nettiä. Vain välttämättömyydet netissä ei muuta. Tuon kuukauden aikana tulee uudelleen löytää kaikki se kiva minkä loputon ruudun rullaus on vienyt elämästä. Muistatko mitä teit kun oli tylsää? Ja kuukauden loputtua miettiä ja harkita mitä netin tulvasta haluaa jatkossa liruttaa takaisin elämäänsä, sopivin annoksin.

No ei kai siinä, kokeillaan, mietin ja niin tein. Olin kuukauden poissa netistä pankkiasioita ja tv:n korvikkeita (Ei youtubea, mutta YLE Areena ja muutama lataus) lukuunottamatta. Töissä oli muutaman kerran pakko etsiä varaosia netistä.

Kuulosti jokseenkin rankalta, mutta eipä ollut. Ainoa toistuvasti peukalonpyöritystä aiheuttanut tilanne liittyi aamupaloihin. Kuinka orientoitua päivään rullaamatta ruutua? Ratkaisin ongelman lukemalla vanhoja lehtiä tai katsomalla eilisillan pääuutislähetyksen. Sama se mitää lukee ja minkä päivän uutisista on kyse, huomasin ja sitten ajattelin asiaa uudelleen. Uutisten pääfunktio liittyy todennäköisesti juuri maadoitukseen. Niiden avulla tarinamme pysyy kasassa. "Olen tällaisessa maailmassa." Uutisia ja lukemaamme vaihtamalla voimme orientoitua toisin, elää toisenlaisessa maailmassa. YLEn uutisten maailma ei ole suoraan sanottuna kaksinen ja vanhojen Elonkehä-lehtien maailmakin oli lannistuneen masentava. Kahvi oli aamuisin onneksi hyvää ja vahvaa.

Somessa en ole ollut kuluneen vuoden aikana kovin aktiivinen, joten en huomannut suurta eroa olenko siellä vai en. Halu postata jokainen hauska ja nokkela juttu haihtui ensimmäisen viikon jälkeen. Syötteenlukija keräsi kuukauden verran blogipostauksia varastoon ja kuukauden kuluttua huomasin, että enpä menettänyt niissäkään kovasti. Satojen juttujen joukossa oli muutama jonka luin otsikkoa pidemmälle.

Summa summarum, olen aika hämmästyksissäni kokeilusta ja koko netistä. Kuinka onnistuin käyttämään niin paljon aikaa siellä, täällä, mitä ihmettä tein, niin paljon, että se ahdisti ja turhautti. Käsittämäntä!

Winter lainaa gemlogissaan Sarah Davis Bakeria ja kirjoittaa: "'I spend hours on my phone, and I find that I usually don't remember any of it.' Isn't that a universal truth. Whereas before, the web was a place that you went to, and left, intentionally, now the internet is ever-present. Ever taken out your phone and started scrolling without even thinking? Yeah, me too... "I feel trapped," Davis Baker continues, "like I'm walking through an endless, barren field." Probably a common feeling for a lot of us. How many of us make things online anymore? Distressingly few."

Netin sijaan luin kuukauden aikana paljon kirjoja, kylvin, katsoin pari hyvää leffaa ja sarjan, mutta ennen kaikkea kirjoitin. Kun tuli tylsää, kirjoitin ja aika katosi. Opettelin myös kirjan taittoa. On kivaa oppia uutta, jotta osaa tehdä lisää iha ite, hienoa juttuja. Luoda eikä vain rullata, ei mitään.

ᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳ