Ficus-bonsain alkuni heräsivät kasvuun helmikuun puolessa välissä. Juuri silloin on oikea aika tehdä kasvatusleikkaukset. Leikkaamalla ennen kevään voimakkainta kasvua saadaan juuriin patoutunut kasvuvoima ohjattua uusiin oksaversoihin. Näin siis vielä muotoa ja kokoa hakevilla puilla. Vakiintuneemmilla yksilöillä leikkaukset kannattaa tehdä myöhemmin, kevätkasvun jälkeen, kun uudet lehdet ovat ehtineet kovettua.

Suurin ja haastavin bonsaini on mummilta perimäni noin 30 vuotias Ficus benjamina. Benjamina on toista yleistä Ficus-lajiketta, F. microcarpaa, hankalampi bonsai-lajikkeena, koska sen versominen katkomisen jälkeen on epävarmempaa ja ennakoimattomampaa. Benjaminan erottaa microcarpasta sen pitkäteräisten ja kapeansuippojen lehtien avulla.

Ficus benjamina ennen leikkausta

Fiikus oli ennen bonsai-projektin alkua hieno, ja iso, siksi seuraankin jännittyneenä kuinka onnistun sen uudistamisessa. Aloitin sen bonsaiksi muuttamisen vuosi sitten leikkaamalla latvusta reilusti alas. Yleisenä suosituksena pidetään maks 2/3-latvusmassan poistoa, ja niin, että leikkuupinnan alapuolelle jää vihreitä lehtiä, edes pari. Leikkuupinta tulee tehdä noin sentin kaksi jäljelle jäävän, uuden latvaverson yläpuolelle. Jätin vuosi sitten puun jokaiseen runkoon ainakin yhden suuren oksan pitämään runkoja hengissä.

Samaan syssyyn leikkasin myös juurakon järkeviin mittoihin. Ficus tekee sellaisia bataatin näköisiä paksuja juurimukuloita jotka vievät paljon ruukkutilaa. Niitä voi leikata aika surutta, mutta niin, että pyrkii säilyttämään mahdollisimman paljon eloisia, ohuita juuria. Poistin noin puolet juurakosta, näin alkuun, puukolla.

Juurakon leikkuu oli yksi syy miksi leikkasin myös latvusta heti alkuun niin väkevästi. Pienempi juurakko ei jaksa pumpata suhteellisesti suuremmalle latvukselle sen tarvitsemaa vettä ja ravinteita. Puilla maan päällinen ja alainen biomassa ovat aikalailla samankokoiset. Kumpaakin leikkaamalla mittasuhteet pysyvät suht samana.

Alkuleikkaus oli suuri ja puulle shokeeraava. Annoin sen toipua altakastelevassa ruukussa vuoden.

Leikattu Ficus benjamina vuoden kuluttua

Eilen jatkoin projektia. Olen tutkiskellut ja odottanut, ja toivonut, että puu tekisi kasvusilmuja runkojen alaosaan. Ja osaan rungoista se niitä tekikin. Tavoitteenani on nimittäin madaltaa puun pituus alkuperäisestä noin 70 sentistä noin puoleen, eli kannustaa puuta kasvattamaan uuden latvuksen runkoja leikkaamalla.

Pätkin rungon alas tutkittuani englanninkielisiä nettivinkkejä, kuten tätä Ficus benjaminan madaltamisohjetta. Ja sitten taas odotellaan.

Ficus bemjaminan leikkaus alas

Bonsaiden kasvualustana, eli ns. multana, käytän muuten Seramixin savirouhetta (40%), JBL:n Terrabark 2-10 mm (40%) ja kukkamultaa (maks 20%). Seos on hyvin huokoinen ja puut vaativat siksi päivittäistä kastelua. Pieni, ravinteita sitovan orgaanisen aineksen, eli mullan osuuden vuoksi kasteluveteen voi kasvukaudella lisätä lannoitetta päivittäin. Kasvun loputtua syksyllä, lannoituksen voi vähentää kerran viikkoon.

Toinen Fiikus, jonka leikkasin, on viime vuonna kympillä Torista ostamani hieno pusikko. Siirsin sen ostettuani ja vähän juuria siistyttyäni bosaikasvualustaan ja uuteen ruukkuun. Sidoin myös rungot nippusiteellä yhteen. Odotan, että ne muodostavat kasvaessaan yhden paksun rungon ja saan tehtyä nykyisistä rungoista sen oksia.

Ficus benjamina bonsai num. 2

Runkojen liittäminen yhteen

Eilen leikkasin oksiston aloittaen kuolleista ja sisäänpäin tai vinoon kasvavista oksista. Loput oksat katkoin niin, että niihin jäi ainakin kaksi elävää ja kasvua odottavaa kasvuversoa uusiksi latvoiksi. Siirsin puun härmistyneestä saviruukusta muoviruukkuun. Juurakon pienennys saa odottaa, sillä päätavoitteena on nyt rungon tukevoittaminen ja muodon etsiminen uusia oksia kasvattamalla. Nippuside pitää korvata vielä sähköteipillä. Sitten odotellaan.

Ficus benjamina bonsai num. 2 leikattuna

Helpoin bonsai hoitaa on sekin Torista vitosella löydetty Ficus microcarpa. Lajiketta myydään yleisesti varjoviikunan ja Ficus ginsengin nimillä. Nappasin siltä vuosi sitten latvan poikki ja juurestakin vein puolet, ja asettelin sen uuteen ruukkuun. Kesällä muotoilin oksia asentoon kuparilangalla.

Ficus microcarpa vuosi sitten leikattuna alas

Pieni puu kasvaa pienestä ruukusta ja köyhästä kasvualustasta huolimatta voimalla. Oksat oikein kilpailevat siitä kuka saisi olla uusi latva. Puun lopullinen muoto hakee vielä itseään ja olen tyytynyt sitomaan sitä kuparilangalla alustavaan muotoon ja odottamaan millaisia oksia se tarjoaa jatkokehitystä varten. Leikkasin eilen oksat alas, niin, että niihin jäi kuhunkin kaksi lehteä jäljelle. Kilpailu latvusasemasta jatkuu.

Ficus microcarpa bonsai ennen leikkausta

Ja sen jälkeen